Hämyisä satumetsä kutsuu leikkimään

Käväisin taas lempimetsässäni ja löysin uusia paikkoja. Sammalmättäitä, kallionkoloja, solisevia puroja ja korkeita paikkoja. Olo oli kuin lapsella karkkikaupassa! Mieli lepäsi ja silmät etsivät kiinnostavia yksityiskohtia. Nyt kun olen taas alkanut huomata vähän sitä kaamosmasennuksen ensiasteita, ajattelin sitten vihdoin käväistä valkokuvauslenkillä. Ulkona oli kylmä, mutta raikas ilma, joten keuhkotkin varmasti tykkäsivät olla ulkona pitkästä aikaa oikein kunnolla. 

Ulkona oli tänään tasaisen harmaa taivas, taivaanrannassa kajasti vain hiuksen hienosti valoa. Tällainen sää on ainakin itselleni ollut todella haastava, mutta koska halusin taas kehittyä ja oppia jtn uutta kuvaamisesta lähdin harmaata päin. Onnistuin itsestäni yllättävän hyvin. Olin pari päivää sitten lainannut kirjastosta pari valokuvausopasta, jossa kehotettiin harmaana päivänä kuvaamaan niin että kuvaan jäisi mahdollisimman vähän harmaata taivasta. Metsässä tosin ei ollut edes pahemmin taivasta näkyvissä. Sain luotua kuviin sellasien tunnelman kuin metsässä oikeasti oli ja vielä huikan enemmänkin, joten olen tyytyväinen kuvasaaliiseeni. Kannatti lähteä happihypylle.! :) En käsittele ottamiani kuvia juurikaan. Joihinkin kuviin säädän valotuksia. Kuvankäsittelyllä saisi vaikka kuinka hienoja kuvia tehtyä, mutta itselleni tärkeämpää on kameralla otettu kuva kuin siitä muokattu. En tosin ole mitenkään erityisen hyvä käyttämään esimerkiksi photoshoppiani. :D Kuvankäsittelytaitoja olisi kyllä kiva päästä taas harjoittelemaan. Inhosin atk-tunteja aikoinaan, koska en ikinä pysynyt toisten mukana tehtävien teossa. Esimerkiksi videon editoinnista minulla ei ole hajuakaan vaikka olenkin sitä joskus opiskellut.