Roadtrip osa 2 Gullesfjordbotn-Svolvær-Henningsvær-Alstad-Borg-Leknes-Sandtorgholmen

Tervehdys taas, osa 2 tulee tässä! Tästä tuli sitten aika pitkä ku nuita kuvia tuli aika paljon, pahoittelut kuvapläjäyksestä!!!  Ja osa 3 tulee vielä. :DDDD

Gullesfjordbotn-Alstad Päivä 3 

Pieniä vesiputouksia oli melkein jokaisella vuorenrinteellä, montakin välillä.

Nukuimme yömme hyvin ja heräsimme kauniiseen aamuun keskellä vuoria. Latailimme kännyköiden ja kameroiden akkuja ja söimme aamupalaa aivan meren rannalla sijainneella leiripaikallamme. Auton pakkaus alkoi jo sujua näppärämmin. Hyppäsimme jälleen matkaan ja suuntasimme kulkumme kohti Lofootteja. Pitkiä tietunneleita oli seuraavalla välillä eniten, taisimme mennä kerran merenkin alta. Pysähdyimme ihastuttavan norjalaiskylän edustalle ottamaan itsestämme kuvia matkamuistoksi. Ei hajuakaan mikä paikan nimi voisi olla. 

Pistäydyimme isoimmassa reissullamme käydyssä kaupungissa/kylässä nimeltä Svolvær. Paikka sijaitsee korkean vuoristokiipeilijöiden suosiman Svolværgeitan vieressä. Wikipediaa siteeraakseni paikka on "Våganin kunnan keskustaajama ja Lofoottien epävirallinen "pääkaupunki" ". Parkkipaikkaa oli vaikeaa löytää ja kiertelimmekin jonkun aikaa keskustassa. Kävimme kaupassa ihmettelemässä pitkiä pakastealtaita ja suomalaista suklaata. Kävelimme satamaan, jossa oli turisti-info, josta pystyimme kysymään Lofooteilla olevia sopivia vuoria. Netistä oli todella vaikeaa löytää Norjan retkeilyreittejä, joten olin aika turhautunut ennen lähtöä että miten me oikeen osaisimme löytää hyvää paikkaa. Kyllä nuille jokaiselle vuorelle melkein voisi varmasti kiivetä, mutta ei kyllä viitsisi ihan ilman karttaa lähteä merkitsemättömille vuorenrinteille tallustelemaan. Seuraavalla kerralla olisi kyllä fiksua ostaa reittikirja, jota infomies meille suosittelikin. 

Eräästä kauppakeskuksesta löytyi todella hieno villapaidan kuvio, jos sitä itse joskus jaksaisi sellaisen neuloa. Svolvaerissa huomasimme myös taitelijanimellä Mr.Hmm?? esiintyvän katutaiteilijan tekeleitä, samoja taideteoksia löysimme myöhemmin myös Henningsværista. Aika mielenkiintoisia mun mielestä nuo työt. 

Jatkoimme matkaa ja käännyimme E10 tieltä Henningsværiin, idylliseen ja kuuluisaan kalastajakylään. Tie kylään oli todella kapea ja matkavauhtimme taisi olla aika matelua. Kylän talot olivat todella hienoja, kylän sijainnista puhumattakaan. Jos meillä olisi ollut paremmat kelit myöhemmin olisi ollut hienoa kiivetä kylän edustalla olevalle vuorelle, josta muiden ottamien kuvien perusteella näkymät ovat ensiluokkaiset!

Lasin valmistusta

Suppailijankin löytyi! :D

Iloisia yllätyksiä.

Tollasen talon voisin ottaa samantien!

Kapea tie Henningsvaerista takaisin tielle E10

Kylästä palauttuamme jäimme viettämään aikaa E10 tien ja kylätien väliselle hiekkarannalla nimeltä

Rørvikstranda. Hienoin näkemäni hiekkaranta ikinä! Vuorten kauas ulottuva jono jatkui vain 

taivaanrantaan. Muut suomalaiset ja pari muunkin maalaista ui jääkylmässä merivedessä. Me

ihailimme kaunista maisemaa, keittelimme ruokiamme ja otimme kuvia. Loppuilta vierähtikin sitten

nopeasti rannalla. Majoituimme Alstadiin, pieneen kylään E10 tien varressa. Majapaikan nurmikko oli koko reissumme tasaisin. Tekaisimme iltapalaksi hedelmäsalaattia ja painuimme pehkuihimme. 

Keräilimme simpukoita matkamuistoiksi...

Vuorijono jatkuu jatkumistaan Lofoottien kärkeen eli Å:hon.

 Hulluja suomalaisuimareita.

Alstad-Sandtorgholmen Päivä 4

Seuraava aamu ei sitten ollutkaan niin aurinkoinen. Pilvet olivat sumuisina alhaalla. Olimme kuitenkin luottavaisia sään suhteen, koska meillä oli tarkoitus valloittaa yksi Lofoottien huikeista vuorista. Nopeasti toiveemme osoittautuivat huonoiksi, koska matkamme sateisin päivä sattui juuri sinä päivänä. Huonosta säästä huolimatta mulla tuli kyllä hienoja kuvia sumun vuoksi, koska mun linssi on tarkotettu enemmän hämärässä kuvaamiseen. Kävimme Borgin Viikinkimuseossa, jossa tapasimme muitakin suomalaisia, mutta muuten vain satoi ja satoi, ja satoi. Tuntui ettei vedestä voinut tulla loppua. Suosittelen kyllä Lofotr-viikinkimuseota kaikille, kiva paikka ja paljon nähtävää, meilläkin taisi parisen tuntia siellä vierähtää. Päätimme lopulta museon jälkeen jatkaa vielä Leknesiin, pieneen 3 tuhannen asukkaan kylänpahaseen, jossa oli yllättävän iso kauppakeskus. Ostettavaa emme kuitenkaan löytäneet, emmekä olleetkaan Lofooteille shoppailemaan vaan nauttimaan maisemista. Ja kyllähän se kalliimpi paikka onkin. 

Alstad, leiripaikkamme. 

 Öljylamppujen katku oli kyllä melkoinen. Silmiä kirveli.

Vaarallinen viikinki. Kokeiltiin kypärää ja miekkaa ja painohan ne melkoisesti!

Vasikka paimenkoirana.

Käännyimme takaisinpäin huonojen sääennusteiden vuoksi. Valitsimme E10 tiestä poikkeavan rantatien, joka ei ehkä ollutkaan mikään paras valinta, koska tie oli niin kapea että siitä hadintuskin mahtui kulkemaan kaksi autoa rinnakkain, ja autoja ja varsinin rekkoja sen kun vain lappoi vastaan ja kuskillamme oli tiukat paikat. Norjalaiset ne vain ajoivat kovaa vauhtia ohitse. En muista tuosta päivästä oikeastaan muuta kuin sen että vettä satoi ja istuimme autossa. Lähellä Gullesfjordbotnia pysähdyimme keittelemään ruokaa trangialla p-paina pöydän ja auton väliin viritetyn pressun alla. Päädyimme lopulta Sandtorgholmenin Hotellille yöksi. Tytöt pystyttivät teltan mukavassa sateessa, onneksi teltassa oli lämmintä ja kuivaa. Saimme myös käyttää ilmaiseksi suihkua, joten kuuma vesi virtasi. Taisipa eräs käydä meressäkin pulahtamassa. Olipa ihanaa olla taas puhdas. Mieli oli hieman maassa huonon sään vuoksi, koska odottamani patikointi vuorelle vesittyi. Nukkumaan oli mukava päästä kuitenkin sateisen ja hieman tylsän päivän jälkeen. 

Svolværin ohitus takaisin tullessa