Roadtrip osa 3 Sandtorgholmen-Senja-Kilpisjärvi-Oulu

Sandtorgholmen-Senja Päivä 5

Sumuinen aamu jatkui samana koko päivän. Päätimme lähteä pois Lofooteilta ja lähdimme ajamaan noin klo 12 kohti Senjaa, Norjan toiseksi suurinta saarta Pohjoisessa. Välillä sumu oli niin sakea, ettemme nähneet paria metriä kauemmaksi ja lampaatkin meinasivat jäädä melkein automme alle. Siitä olisikin tullut kivat sakot. Tämäkin päivä oli suurimmaksi osaksi tylsä, koska ajoimme aamusta iltaan.  

Mutta lopulta pääsimme Senjalle, jota ennen on Finnsnes niminen paikka. Jatkamme matkaamme Andersdalenin kansallispuiston Førstefjälletille, joka tarkoittaa suomeksi joutsenvuorta. Pitkä ja istumalihaksia kuluttava päivä oli sen 

arvoinen kun pääsimme vihdoin ja viimein valloittamaan lumista vuoren huippua. Ja sääkin näytti 

paranevan, aurinkokin pilkisti pilven raosta. Reitillä ei ollut tunkua, koska olimme myöhään liikkeellä. 

Meitä ennen lähti ainoastaan kaksi nuorta norjalaisurheilijapoikasta 

kiipeämään jyrkkää ja rankkaa vuorenseinämää ylöspäin. Vuoren huippu oli noin 800 metriä korkea, 

mutta emme uskaltaneet lähteä aivan huipulle huonon näkyväisyyden vuoksi, enkä itse olisi varmaan

jaksanutkaan, niin rankkaa ylösnousu oli. Mutta sen arvoista oli ku sinne ylös pääsi kipuamaan. 

Kuvat eivät valitettavasti kerro yhtään paikan huikeaista maisemista, kaikki näittää paljon matalammalta

kuin oikeasti. Saimme välillä tallustella myös lumella ja osa meistä innostui laskemaan mäkeä ja 

tekemään hymynaamaan. Purovesi oli ihanan raikasta ja kylmää. 

Alamäki oli sitten paljon helpompaa, vaikka jalat tutusivatkin rankasta reissusta. Oli todella ilta kun 

tulimme alas, joten päätimme majoittua luonnon helmaan, koska emme jaksaneet alkaa etsiä majoitus-

paikkaa. Telttapaikka löytyi suon ja kosken välistä, itse en erityisemmin nauttinut tuosta illasta, koska 

sääskiä oli paljon ja vetinen suo herätti epäilyksiä teltan vedenpitävyydestä. Maisemasta ei tosin voinut

valittaa.  

Senja-Kilpisjärvi-Oulu Päivät 6-7

Mulla loppu akku kamerasta, joten loput on kännykkäkuvia. 

 Finnsnes

Talo jossain Finnsnesin ja Skibotnin välillä.


Aamulla kaikki oli kuitenkin hyvin ja kelikin näytti hyvältä. Päätimme suunnata katseemme Suomen Kilpisjärvelle seuraavaksi. Maisemat eivät enää näyttäneet läheskään niin hienoilta kuin Lofooteilla, vaikka vuoriahan Troms-läänissä onkin yhtä paljon. Pysähdyimme hieman ennen Skibotnia evästauolle ja johan alkoi suomalaisia näkyä. Saimme nähdä myös ensimmäistä kertaa nousuveden tulon.

Taukopaikalla

Jäämeri

Juuri ennen Kilpisjärveä pysähdymme Rovvejokfossenin eli Suomessa Morsiushunnuksi kutsutun 28 mertriä korkean vesiputouksen äärelle. Hieno se oli, kannattaa käydä tsekkaamassa.

Jos katsot oikein tarkasti voit löytää kuvasta sateenkaaren.

Jatkoimme Kilpisjärvelle ja sittenpä tietysti alkoi sataa. Pistäydyimme Kilpisjärvellä kaupassa ostamassa suomalaista karkkia ja suklaata ja mietimme parkkipaikalla mitä tekisimme. Jäisimmekö odottamaan jospa sää muuttuisi paremmaksi ja voisimme lähteä Saanalle kiipeämään vai jatkaisimmeko matkaa eteenpäin. Päätimme jäädä kuitenkin Kilpisjärvelle ja majoituimme leirintäalueelle. Telttapaikkoja oli vähän mutta löysimme onneksemme tasaisen nurmialueen, jonne pystytimme telttamme. Ja sade loppui ja sää alkoi selkenemään. Ja sitten me lähdimme eväittemme kera patikoimaan Saanaa kohti. Ja ai että mulla tuntu edellisen päivän kiipeäminen jaloissa. Koko matka oli melko kärsimystä kun jaloissa ei oikein ollut enää virtaa. Ja päällä tuuli niin kovasti että kuvia ottaessa piti olla varovainen ettei kaatunut.  Saanalta oli upeammat maisemat kuin olin ajatellut. Ja aurinko senkun paistoi ja näimme kauas. Nytpä sitten sekin huippu on korkattu.

Huippu saavutettu. Piti ottaa varjoselfie.

Seuraavana aamuna sitten heräsimme aiemmin, jotta ehtisimme busseihin, jotka veisivät osan meistä kohti kesätyöpaikkojamme. Elämäni kieltämättä huikein viikko oli takana. Toisaalta oli kivaa taas päästä nukkumaan normaaliin sänkyyn, mutta olisin halunnut olla Lofooteilla kauemminkin, koska sää hieman pilasi matkasuunnitelmiamme.

Kilpisjärveltä lähdön jälkeen näimme melkein heti kolme ketunpoikasta, jotka haahuilivat keskellä tietä. Mulla harmitti tosi paljon että mulla ei ollu enää kamerassa akkua koska nuista ois saanu tosi söpöjä kuvia koska ne ei arastellu yhtää. Odottelivat ilmeisesti emäänsä, jonka me näimme juuri ennen poikasia jolkottelemassa pois tieltä. Toivottavasti eivät jääneet auton alle! :O Kännykän kuvastakaan ei oiken tullut hyvä koska mulla piti koko ajan poistella kuvia, koska mulla ei ollu enää tilaa kuville.

Ja jos joku yhtään miettii lähtöä Lofooteille tai Pohjois-Norjaan niin ite en kyllä odottelis yhtää vaan antaisin vaan mennä jos vaan lomaa yhtään löytyy. Sen verran halpa meidänkin reissusta tuli. :) Noin 125 € per/hlö!