Kotikaipuu

Tuntuu aikuiselta kun maksan autovakuutuksia, opintolainoja ja olen ollut jo kohta vuoden samassa työpaikassa töissä.
Elämäni on tasaista, juttelen naapureille ja ihmettelen kun naapurin kissa kurkkii nurkan takaa.
Kaukana kotoa jälleen olen paikkani löytänyt, ehkä tällekin joku tarkoitus joskus valkeaa.
Miksi aina silloin kotikaipuu yllättää kun asuu pitkän matkan päässä?
Haaveilen kotiseudulle muutosta, mikä on sinänsä merkillistä. Ajatellen menneisyyttä ja sitä etten eläissäni olisi kuvitellut tällaista ajattelevani.
Mutta jos muuttaisin, kaipaisinko taas jonnekin muualle?

Hyvin nämä kuukaudet täällä ovat menneet, en valita. Vähän liiankin hyvin.
Ei ole ollut ahdistusta siitä että pitäisi olla koko ajan menossa, olla tekemässä koko ajan.
Mutta väillä tuntuu että elämäni valuu hukkaan kun en näe ystäviä tarpeeksi, elä elämääni.
Voisin käydä enemmän kylässä, tiedän sen, mutta en vain ole saanut aikaiseksi.
Olen oppinut paljon itsestäni näinä kuukausina. Että selviä yksinkin, en katoa tästä maailmasta.
Onneksi minulla on työ joka pitää minut pinnalla.
Ihmiset ovat täällä mukavia ja suoria. Ehkä koen siksi oloni täällä kotoisaksi, mentaalisella tasolla.
Kukaan ei tunne juuriani tai ole sukua minulle.
Saan itse taiteilla omaa tyhjää tauluani mieleni mukaan, antaa sen verran kuin haluan.
On välillä helpottavaa olla vakaalla pohjalla, mutta tylsyys on kaivautunut pikkuhiljaa taas syövereihini.

Janoan uutta, työtä tai opiskelua. Uutta paikkakuntaa. Olisi helppoa jatkaa vanhassa, mutta olen hyvä tekemään rohkeita päätöksiä vaikka kehoni eläisi päätöksistä omaa elämäänsä.

Ahdistun kun ajattelen liikaa.

Juon kupin kahvia ja syvennyn katsomaan Kitkajoki -dokumenttia, joka kertoo kotiseutuni jylhistä maisemista. Mieli rauhoittuu hetkeksi Reino Rinteen aforismeja kuunnellen.
Helpotus vyöryy ylitseni kun ajatus kesälomasta valkenee, olen pian taas sielunmaisemassani ja perheeni kanssa. Selviän varmasti tästäkin työviikosta, kuten niistä neljästäkymmenestä edellisestäkin.

Seuraavana yönä näen unta kotimatkasta ja kalastamisesta.

Sellainen on elämä. Pieniä suuria asioita.