Uuden elämän aallokossa
Jostain syystä tuntuu että olen aloittamassa uutta elämän sykliäni. Irroittautumassa vanhoista tavoista, tottumuksista ja rajoista. En tiedä sitten onko tämä lähestyvää kolmenkympin kriisiä vai identiteettikriisiä mutta koen tämän "kriiseilyn" hyvällä tavalla virkistävänä. Olen pitkään kamppaillut uupumuksien, väsymyksen ja suorittamisen aallokossa. On vihdoin aika päästä irti. Antaa anteeksi niin itselleni kuin muillekin. Huomaan että tämä oman identiteetin rakentaminen on todella laaja-alaista niin oman vaatetyylin, elämänfilosofian kuin minäkuvan kannalta. Olen vihdoin löytämässä omia minulle sopivia liikuntalajeja jotka tuottavat iloa, musiikkia joka liikuttaa, luovaa tekemistä jossa koen olevani elossa. Elämäntapaa joka ei lisää ahdistusta.
Olen käynyt vuoden terapiassa, joten silläkin varmasti on vaikutusta tilanteeseen. Olen pitkästä aikaa innostunut tulevaisuudesta, toki murehtiminen ja huolet ovat edelleen läsnä mutta tärkeintä että olen pikkuhiljaa alkanut tulemaan tietoiseksi omista vahingollisista toimintatavoista, joka ajaa minut ahdistuksen, väsymyksen ja uupumuksen tielle. Valitettavasti pitkään jatkunut suorittava, perfektionistinen ja itseään ruoskiva ajattelutapa ei pikaratkaisuilla muutu, mutta uskon että terapian kautta saan työkaluja oman ajattelumallien sääätelyyn pitkällä tähtäimellä. Mielestäni aivan kaikki hyötyisivät terapiassa käymisestä vaikka vielä mitään ongelmia ei edes olisi. Koen terapiassa käynnin nykyään samanlaiseksi kuin esimerkiksi hammaslääkärissä tai hierojalla käynnin.
Seuraavaksi erilaisia huomioita asioista, jotka koen auttavan minua vähentämään stressiä ja ylikierroksilla oloa:
- Hiljaiset hetken ilman muita ihmisiä, musiikkia tai podcasteja. Huomaan ylikierroksilla olon siitä että korvani alkavat suhista ja soida, silloin tiedän että olen ylittänyt ärsykkeiden rajan ja tarvitsen aikaa hiljaisuudelle.
- Luonnossa oleilu vähintään 30-60 minuuttia kerrallaan, mielellään metsässä niin että liikenteen ääniä ei kuulu. Koen että pikapyrähdys luonnossa ei rauhoita minua tarpeeksi. Koen löytäneeni pitkistä 5-7 kilometrin kävelylenkeistä itselleni sopivan tavan liikkua. Ennen yritin tehdä itsestäni väkisin juoksijaa.
- Riittävästi palauttavaa unta. Tosin tämän kanssa olen kamppaillut paljon viimeiset puoli vuotta ja vähemmissä määrin viimeiset 10 vuotta, pikkuhiljaa ollaan kuitenkin paremmalla tiellä ja pärjään jo ilman unilääkkeitä. Unettomuus/uniongelmat ovat sellaisia mitä en toivoisi kenellekkään. Uskon että jos saisin unen paremmaksi, muutkin asiat pysyisivät paremmin kasassa.
- Maalaaminen akvarelleilla tai öljy/akryyliväreillä. Menen useimmiten flow-tilaan maalatessa, jolloin aivot saavat kaipaamaansa tuuletusta.
- Ruokarytmin pitäminen säännöllisenä. Huomaan heti olotilassa muutosta jos välit jäävät liian pitkiksi, jolloin verensokerin laskiessa väsymys, ärtymys ja keskittymisvaikeudet lisääntyvät.
- Rauhoittavat musiikin tai luonnonäänien kuuntelu. Joskus podcastien tai radion kuuntelu.
- Siskolle soittaminen tai terapeutin kanssa juttelu, jos joku asia painaa mieltä. Asian käyminen läpi jonkun muun kanssa selkeyttää paljon.
- Mindfulness-, rentoutus- tai hengitysharjoitusten tekeminen mahdollisimman säännöllisesti. Erityisesti tietoinen tekeminen(tiskit, kävely, ympäristön tarkkailu) on minulle luontevin tapa tehdä mindfullnessia.
- Viihtyisä ja esteettinen ympäristö. Viihdyn parhaiten kauniissa ympäristössä, jolloin mielikin rauhoittuu. Erityisesti japanilainen estetiikka rauhoittaa.
- Lukeminen kiinnostavan aiheen parissa. Erityisesti runot, kauniit aikakauslehdet ja pohdiskelevat blogit. Tämän hetken kiinnostuksen kohteita ovat Japani(kaikki aiheet), minimalismi, runot, taide, tyyli, mieleen liittyvät asiat(psykologia ym.) ja opiskelu.
- Omien rajojen selkeyttäminen ja EI:n sanominen. Olen vihdoin löytämässä omat jaksamisen rajani. Olen ollut pitkään mustavalkoinen toimintavoiltani. Joko teen täysiä tai en ollenkaan. Uskon että ymmärrän nyt paremmin millaiset rajat toimivat itselleni.
- Vähemmän on enemmän. Olen vähentänyt tietoisesti työ- ja opiskeluaikoja, koska koen silloin jaksavani paremmin. Arvostan nykyään enemmän vapaa-aikaa kuin työstä saatua rahaa. Teen mielelläni alle 80% työaikaa.
Loppuun sopii mielestäni seuraava sananlasku jonka koen samaistuttavana uupumuksen matkalla:
Jos merivirta
vajoaa, se myös
ennen pitkään
nousee.
- Japanilainen sananlasku
Ihana, että olet alkanut löytää tasapainoa elämääsi ja paljon erilaisia keinoja, kuinka palaudut ja mitkä tuottavat sulle iloa ❤️ Itselle myös ulkona olo, luonnossa liikkuminen on tärkeää palautumisen kannalta. Yöunet myös. Huomaa, kun nyt on katkonaisemmat unet vauvan vuoksi, väsyttää enemmän. Nukumme aamulla pitkään, ni ei ole ihan niin poikki 😀
VastaaPoistaJännä, kun itse tykkään myös enemmän minimalismista, on helpompi myös siivota kotia, kun ei pursuile joka paikka.
Kotona ollessa olen huomannut, että kaipaan aikuisten seuraa, vaikka vauvan kanssa on myös ihanaa. Vauva on kyllä hidastanut elämänrytmiä ja keskittyy nykyään paremmin olennaiseen ❤️
Olipas ajatuksia herättävä kirjoitus 😀 ja itsellä myös ajatuksia selkeyttää päiväkirjaan kirjoittaminen. Pitäs ottaa se taas esille pitkästi aikaa ja kirjoitella ajatuksia sinne.